Ilmoitin miehelleni laihduttaneeni 100 kiloa, ja hän ei voinut mitenkään ymmärtää, miksi olen kuitenkin aina jotakuinkin saman kokoinen. Niinpä, sitä on joskus ollut itsekin vaikea ymmärtää.
Sataan kiloon ei kuitenkaan tarvita kuin pari kymmentä viiden kilon painon pudotusta (jotka ovat ikävä kyllä tulleet aina takaisin; kuin rakas vanha ystävä, jota ilman ei osaa olla). Voisin väittää olevani lähes ammattilainen tällä saralla; kaikkea on tullut kokeiltua välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Olen myös lukenut suunnattoman määrän erilaisia ruokavalio- ja painonhallintaoppaita, joista jotkut, kuten esimerkiksi Patrik Borgin kirjat, ovat olleet aivan erinomaisen hyviäkin.
Mitäpä sitten olen oppinut kokemuksistani. Itse asiassa paljonkin. Kaiken kaikkiaan syön huomattavasti terveellisemmin kuin nuoruudessa (jolloin paradoksaalista kyllä olin varsin hoikka ilman erityisiä ponnisteluja). Olen oppinut huomaamaan mitä oma kehoni tarvitsee ja myöskin mikä ei ainakaan omalla kohdallani toimi.
Kitukuureilla kyllä yleensä laihtuu, mutta ilo jää kokemukseni mukaan lyhytaikaiseksi. Jos olet syönyt kuusi viikkoa lähes pelkkää raejuustoa ja rahkaa, olet luultavasti kuurin loputtua niin kurkkua myöten täynnä rajoittavan dieetin harvoja sallittuja ruoka-aineita, että niiden syömisestä ei tosiaankaan tule elämäntapaa. En usko sellaisiin elintapamuutoksiin, joita on käytännössä lähes mahdoton noudattaa tavallisessa elämässä elämän loppuun saakka. Aika harva pystyy esimerkiksi punnitsemaan ruokiaan vuodesta toiseen tai kuskaamaan aina omia eväitä paikkaan kuin paikkaan tai luopumaan kokonaan kaikista paheistaan. Sen sijaan sellaiset muutokset, jotka tuntuvat oikeasti hyvältä ja joita on mahdollista noudattaa omassa arjessa jäävät usein pysyviksi. Itse olen esimerkiksi vatsavaivojeni vuoksi lopettanut lähes kokonaan laktoosia tai gluteiinia sisältävien tuotteiden käytön, koska se on nykyään melko helppoa myös kodin ulkopuolella ja koska olen huomannut että voin huomattavasti paremmin, kun vältän niitä. Koska en kuitenkaan sairasta keliakiaa, ei maailma siihen kaadu, jos otan kylässä kermakakkupalan. Mitä nyt muutun ilmapallon näköiseksi ja saattaa tulla kiire löytää lähin wc :D
Patrik Borgin kirjasta
Löydä tie keveään oloon löytyy sivulta 50 kymmenen kohdan tsekkauslista elämäntavoista joilla on tutkitusti eniten vaikutusta painonhallintaan. Listalta löytyy mm. vapautunut syömisasenne (syötkö kaiken hyvällä omallatunnnolla ilman morkkista tai stressiä?), tasainen ateriarytmi (syötkö puolet ruuista ennen klo 16?), kasvisten määrä (vähintään puoli kiloa päivässä) ja monta muuta kohtaa. Pääkohdat löytyvät myös Patrikin mainiosta blogista
http://patrikborg.blogspot.fi/2011/09/laihdutus-pysyvasti-tehdaan-nain.html
Käytin keväällä kymmenen minuuttia itsetutkiskeluun ja jouduin myöntämään, että moni perusasia on edelleen pielessä kaikista dieeteistä huolimatta. En osaa esimerkiksi pitää huolta tasaisesta ateriarytmistä, joka johtaa verensokerin heilahteluun ja sitä kautta vaikeasti hallittaviin mielitekoihin, energiatason romahtamiseen ja liian kovaan nälkään. En syö myöskään riittävästi kasviksia ja joinakin viikonloppuina olen saattanut lipittää useamman kuin yhden lasin viiniä illan aikana. Muutamassa muussakin tsekkauslistan kohdassa olisi parantamisen varaa.
Tein päätöksen siitä, että lopetan kokonaan laihduttamisen ja alan opetella ensin näitä perusasioita yhden kerrallaan: ensimmäinen tavotteeni on oppia syömään välipala iltapäivällä lounaan ja päivällisen välissä. Toisena tavotteena on opetella käyttämään kotonakin entistä enemmän ja monipuolisemmin kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Kesän aikana olenkin harjoitellut näitä kahta taitoa, löytänyt hurjan määrän toinen toistaan herkullisempia kasvisruokareseptejä ja kokenut uusia makuelämyksiä, kuten kuvassa oleva paahdettu myskikurpitsa, jonka ohje löytyy täältä Jaelin blogista, jossa muuten on paljon muitakin herkullisia ohjeita:
http://appelsiinejahunajaa.blogspot.fi/2014/10/paahdettua-myskikurpitsaa-pikantilla.html
Lopetin myös vaa'alla käynnin, mutta vaatteista päätellen paino on pysynyt jotakuinkin ennallaan. Mies sen sijaan on laihtunut useita kiloja kokkauksiani syödessään.
Asennemuutoksen myötä huomasin ajattelevani uudella tavalla. Laihduttamisen sijaan olen alkanut kiinnittää huomiota ja keskittyä oman kehoni kuuntelemiseen ja terveydentilani parantamiseen.Tämä on johtanut taas uusiin muutoksiin, mutta niistä lisää toisella kertaa!
